Koksi on tärkein raaka -aine ja pelkistävä aine ferrosiliconin sulattamisessa, joten on tärkeää, että koksilla on korkea kiinteä hiilipitoisuus (yli 84%), samalla kun tuhkapitoisuus on alhainen.
Korkea tuhkapitoisuus johtaa lisääntyneeseen kuonanmuodostumiseen, koska tuhka sisältää noin 60% alumiinioksidia (AI2O3), mikä tekee kuonasta tahmeaa ja vaikeaa poistaa. Myös koksi, jolla on korkea tuhkapitoisuus, voi tehdä materiaalin pinnasta vähemmän hengittävän, koska se voi saada sen uppoutumaan. Joten koksin tuhkapitoisuus tulisi pitää alle 13%. Nämä haihtuvat aineet haihtuvat korkeissa lämpötiloissa, joten niiden sisällön ei saisi ylittää 2%. Samoin kuin kemiallinen koostumus, koksissa on myös vaatimuksia fysikaalisille ominaisuuksille. Korkeampi vastus korkeisiin lämpötiloihin sallii elektrodin asettamisen syvemmälle lataukseen, mikä lisää uunin lämpötilaa ja laajentaa upotettavaa. KOKKEEN korkea huokoisuus ei vain edistä sen vastustuskykyä, mutta myös kemiallisen reagoinnin pinta -alan huokoisuus.
Koksihiukkasten koolla on suuri vaikutus sulatusprosessiin. Jos hiukkaset ovat liian suuria, varausvastus pienenee, mikä vaikeuttaa elektrodin tunkeutumista syvästi. Tämä voi johtaa alhaisempiin uunien lämpötiloihin, pienempiin upotuksiin ja epätasaiseen sulamiseen. Kunnassa, jos hiukkaskoko on liian pieni tai siinä on ylimääräinen määrä jauhetta, se voi johtaa lisääntyneisiin ampumishäviöihin, mikä aiheuttaa uunin tarttuvan ja ilman läpäisevyyden. Joten koksissa on oltava tietty hiukkaskoko, mieluiten alle 8 mm suurille Ferrosilicon -sähköuuneille. Pieni Ferrosilicon -sähköuunit, jotka toimivat alhaisemmissa lämpötiloissa, käytä "haisevaa" -prosessia ja lisäämällä jonkin koksijauheen, joka voi auttaa strattaa materiaalin pintaa, jotta elektrodi lisätään syvemmälle. Joten pientä määrää koksijauhetta voidaan käyttää ferrosiliconin haistamiseen pienitehoisissa sähköuuneissa.
