Piitiilien löytö ja tulevaisuus
Siitä lähtien, kun brittiläinen WW Young valmisti piitiiliä vuonna 1822 Dinas-silikakivellä Etelä-Walesissa, Englannissa, piitiileillä on 177 vuoden historia. Siitä lähtien, kun Martin rakensi happaman avouunin piitiilillä vuonna 1864, piitiilet ovat olleet näkyvästi metallurgisessa teollisuudessa, ja se on pitkään säilyttänyt ensisijaisen asemansa tulenkestävien materiaalien kulutuksessa terästehtailla.
Teräksenvalmistustekniikan kehittyessä avouuni on periaatteessa eliminoitunut ja sähköuunin yläosassa käytetty piitiili on korvattu korkealla alumiinisilla tulenkestävillä materiaaleilla tai vesijäähdytteisillä uunin päillä, jolloin piitiilessä on lähes vetäytynyt teräksenvalmistuksen alalta ja pääasiallinen palvelukohde on koksiuuni, lasinsulatusuuni ja suurten masuunien kuumamasuuni. Siksi piitiilien kulutus on vähentynyt huomattavasti, ja sitä on kulutettu noin 100,000 tonnia vuodessa 1970-luvulta lähtien, mikä on 1–3 prosenttia tulenkestävien materiaalien kokonaismäärästä.
