Titaani ja titaaniseokset ovat aktiivisia metalleja, ja niitä käytetään laajalti ilmailu-, petrokemian- ja atomienergiateollisuudessa. Tärkeimmät ongelmat titaanin ja titaaniseosten juottamisessa ovat seuraavat:
① Pinnan oksidikalvo on vakaa. Titaanilla ja sen seoksilla on korkea affiniteetti happea kohtaan. Pintaan muodostuu helposti erittäin stabiili oksidikalvo, joka estää juotteen kastumisen ja leviämisen. Siksi se on poistettava juottamisen aikana.
② Sillä on voimakas taipumus absorboida vetyä, happea ja typpeä lämmityksen aikana. Titaanilla ja sen seoksilla on taipumus absorboida vetyä, happea ja typpeä, ja mitä korkeampi lämpötila, sitä vakavampi imeytyminen, mikä vähentää jyrkästi titaanimetallin plastisuutta ja sitkeyttä, joten juottaminen tulisi suorittaa tyhjiössä tai inertissä ilmakehässä.
③ Metallien välisiä yhdisteitä on helppo muodostaa. Titaani ja sen seokset voivat reagoida kemiallisesti useimpien neulamateriaalien kanssa muodostaen hauraita yhdisteitä, mikä saa liitoksen hauraaksi. Siksi muiden materiaalien juottamiseen käytettävät täytemetallit eivät periaatteessa sovellu aktiivisten metallien juottamiseen.
④Organisaatiota ja suorituskykyä on helppo muuttaa. Titaani ja sen seokset käyvät läpi faasimuutoksen ja rakeiden karkenemisen kuumennettaessa. Mitä korkeampi lämpötila, sitä vakavampi karheutuminen, joten korkean lämpötilan juottamisen lämpötila ei saa olla liian korkea.
Lyhyesti sanottuna juottamisen kuumennuslämpötilaan on kiinnitettävä huomiota juotettaessa titaania ja sen seoksia. Yleisesti ottaen juotoslämpötila ei saa ylittää 950-1000 astetta. Mitä alhaisempi juotoslämpötila, sitä pienempi vaikutus perusmetallin ominaisuuksiin. Karkaisuvanhennettujen metalliseosten juottaminen voidaan suorittaa myös vanhentamislämpötilaa ylittämättä.
