Piimangaaninitridi on korvaamaton raaka-aine terästeollisuudessa. Sitä lisätään hapettumisenestoaineena ja seosaineena sulatuksen aikana parantamaan teräksen laatua ja lisäämään sen kovuutta, sitkeyttä, sitkeyttä ja kulumisenesto-ominaisuuksia. Mangaanin massaosuus piimangaaninitridissä on 40 %-50 %, piin massaosuus on 20 %-30 % ja kokonaisraudan massaosuus on noin 15 %.
Mangaanin hivenmäärien mittaamiseksi piimangaaninitridissä päämenetelmänä on käyttää atomiabsorptiospektrometriaa, ICP-AES-menetelmää, jossa piimangaaninitridin ominaisuudet liukenevat helposti fosforihappoon ja perkloorihappoon. Kun näyte on liuotettu, käytä sulfaattia Mangaanipitoisuuden määrittämiseen käytettiin raudan standardiliuosmenetelmää. Lisäksi useimmat kokeet ovat osoittaneet, että piimangaaninitridin mangaanipitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat kuumennuslämpötila, savustusaika, perkloorihapon määrä ja fosforihapon määrä. Mittausvirheen pienentämiseksi fosforihapon annostus on 20 ml, perkloorihapon annostus 2 ml, savustusaika 230 s ja kuumennuslämpötila 240 celsiusastetta. Tämä menetelmä mangaanipitoisuuden määrittämiseksi piimangaaninitridissä on yksinkertainen ja kätevä.
Sulatussa teräksessä, johon on lisätty piimangaaninitridiä, myös typpielementtiä lisätään tasaisesti sulaan teräkseen. Valssausprosessin aikana typpi saostuu raerajoilla muodostaen typpi-hiili- ja muita yhdisteitä, joilla on rooli jalostuksessa, lujittamisessa ja kiinteän liuoksen vahvistamisessa. Tämä parantaa huomattavasti teräksen myötörajaa ja vetolujuutta varmistaen, että teräksen plastisuus ja sitkeys eivät heikkene, samalla kun varmistetaan suorituskyky. Sillä on tärkeä rooli korkean jalostusarvon terästen sulatuksessa. Siksi sillä on tärkeä rooli ferroseosten ja terästen metallurgisessa analyysissä. Typen määrityksellä on tärkeä rooli. Typen määritysmenetelmiä on kaksi pääluokkaa, kemialliset menetelmät ja instrumentaaliset menetelmät. Kemialliset menetelmät ovat höyrytislaus happo-emäs-titrausmenetelmä ja höyrytislausabsorptiofotometriamenetelmä ja instrumentaaliset menetelmät ovat tyhjiöfuusiomikropainemenetelmä ja pulssi-inerttikaasufuusio-lämmönjohtavuusmenetelmä. Kemiallisella menetelmällä on monimutkaiset toiminnot ja pitkä sykliaika, kun taas instrumentaalisen analyysimenetelmän etuna on typpiyhdisteiden täydellinen hajoaminen, tarkat tulokset, nopea analyysinopeus, korkea hyötysuhde ja alhaiset laitekustannukset, ja sitä käytetään laajalti markkinoilla.
