Argonkaarihitsaus vaatii erittäin tiukkaa elektrodimateriaalin valintaa, joka sisältää useita ydinelementtejä:
Ensinnäkin korkean lämpötilan stabiilius: tämä on ensimmäinen elektrodimateriaalin testi. Hitsatussa korkean lämpötilan ympäristössä elektrodin on oltava erittäin vakaa, eikä se saa sulaa tai palaa helposti. Muuten itse elektrodi kuluu nopeasti, mutta se voi myös aiheuttaa valokaaren ajautumisen, mikä tekee kaaresta epävakaa. Vielä pahempaa on, että kun elektrodi sulaa, sen materiaali voi päästä sulatusaltaaseen, saastuttaen hitsisauman, aiheuttaen hitsausvirheitä ja heikentäen hitsin laatua.
Toiseksi elektronisen emission voima: erinomaisella elektrodimateriaalilla tulisi olla pieni pakotyö, etenkin korkeassa lämpötilassa, ja sen tulisi osoittaa erinomaista lämpösähköistä emissiokapasiteettia. Tämä varmistaa vakaan elektronien saannin hitsauksen aikana, mikä säilyttää kaaren jatkuvuuden ja vakauden.
Kolmanneksi virrankantokyky: elektrodimateriaalilla on oltava hyvä johtavuus ja lämmönjohtavuus, jotta se kestää suuria virtoja ilman ylikuumenemista. Tämä takaa hitsausprosessin vakauden ja tehokkuuden.
Neljänneksi, erinomainen koneistussuorituskyky: elektrodin pinta on hiottava hienoksi, jotta varmistetaan sen mitta- ja päätykulman tarkkuus. Tämä ei ainoastaan paranna elektrodin kiinnitystarkkuutta ja johtavuusvarmuutta, vaan myös auttaa säilyttämään kaaren vakauden, jolloin kaaren lämpö on keskittyneempi.
Viidenneksi, alhainen radioaktiivisuus: Tietyt elektrodimateriaalit, vaikka ne pystyvätkin emittoimaan elektroneja, voivat olla radioaktiivisia ja muodostaa mahdollisen uhan ihmisten terveydelle. Siksi elektrodimateriaaleja valittaessa on tärkeää varmistaa, että ne eivät ole radioaktiivisia tai ovat erittäin alhaisia.
