Ensinnäkin kemiallisten ominaisuuksien suhteen. Myös koksissa vaaditaan kiinteän hiilen pitoisuutta, jonka tulisi olla yli 84 %, ja myös koksin tuhkapitoisuuden on oltava alhainen. Kun koksin tuhkapitoisuus on korkea, kuonan määrä kasvaa. Koska tuhka sisältää noin 60 % alumiinioksidia (AI2O3), kuonasta tulee tahmeaa ja vaikeasti poistettavaa. Lisäksi korkeatuhkapitoisen koksin lisääminen uuniin saa materiaalin pinnan helposti sintraamaan, mikä vaikuttaa ilmanläpäisyyteen. Siksi koksin tuhkapitoisuuden tulee olla alle 13 %.
Toiseksi, fyysisen suorituskyvyn suhteen. Mitä suurempi koksin vastus on korkeissa lämpötiloissa, sitä syvemmälle elektrodi työnnetään lataukseen, mikä auttaa nostamaan uunin lämpötilaa ja siten suurentamaan upokasta. Koksin suurella huokoisuudella ei ole vain korkea kestävyys, vaan sillä on myös suuri pinta-ala, mikä lisää kemiallista reaktioaluetta ja nopeuttaa kemiallisten reaktioiden nopeutta.
Koksin hiukkaskoolla on suuri vaikutus sulatukseen. Kun hiukkaskoko on liian suuri, varauksen vastus pienenee, ja elektrodin on vaikea työntää syvälle varaukseen, mikä johtaa alhaiseen uunin lämpötilaan, pieneen upokkaan ja epänormaaliin sulamiseen. Jos hiukkaskoko on liian pieni tai jauhetta on liikaa, palamishäviö on suurempi, mikä tekee uunista helposti tahmean ja vaikuttaa materiaalipinnan ilmanläpäisyyteen. Siksi koksilla on oltava tietty hiukkaskoko.
Suurissa ferrosii-sähköuuneissa käytetyn koksin hiukkaskoko on edullisesti alle 8 mm. Pienen ferrosilikon sähköuunin lämpötila on alhainen. Lämpötilan nostamiseksi operaatiossa otetaan käyttöön "kytevä" prosessi. Koksijauheen lisääminen voi auttaa materiaalin pinnan sintraamisessa, jolloin elektrodi voidaan työntää syvemmälle uunin materiaaliin. Siksi sulatettaessa pienikapasiteettisessa ferrosii-sähköuunissa voidaan käyttää pieni määrä koksijauhetta.
